Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

           Oy Tikkakoski Ab ampumatarviketuotanto vuosina 1937 - 1944

 

Suurimmalle osalle ihmisistä nimi Tikkakoski tuo mieleen aseteollisuuden, ja erityisesti legendaarisen Suomi-konepistoolin joka kieltämättä olikin tehtaan tunnetuin tuote. Osasyynsä tähän on ehkäpä myös Laineen Tuntematon sotilas -elokuvalla. Jossa alikersantti Rokka tituleeraa itseänsä Tikkakosken mannekiiniksi. Konepistooli olikin osaavissa käsissä erittäin tehokas sekä tulivoimainen ja viholliselle tuhoisa ase.

Aseteollisuus kuitenkin alkoi Tikkakoskella jo vapaussodan aikana, jolloin tehtaan omistus siirtyi osittain uusiin käsiin. Uusien osakkaiden lämmin suhtautuminen maanpuolustukseen vaikutti maamme ensimmäisen yksityiseen yritteliäisyyteen perustuvan asetehtaan syntyyn. Alku oli tietenkin hankalaa, koska kaikki oli luotava alusta asti. Vaikeudet koettelivat niin johtoa kuin myös insinöörejä työväestä puhumattakaan. Mutta sillä suomalaisella sisulla ja sitkeydellä perittiin viimein voitto. Päästiin tuloksiin jotka täysin vastasivat aikakauden länsimaisten sotatarviketehtaiden aikaansaannoksia, ja jopa ylittäen ne.

Tehtaan ensimmäisiä töitä olivat Maxim-konekiväärin lukkojen valmistus sekä konekiväärien standardisointi ja valmistus armeijalle. Näin kuluikin 10 vuotta ja 1928 tehdasta laajennettiin ns. piippuosastolla joka valmisti armeijalle kiväärinpiippuja. Samalla valmistui myös tarkkuuspiippuja ampujille, Tikka-pienoiskiväärejä sekä Parabellum –pistoolin, että muiden aseiden piippuja. Näillä ammuttiinkin sitten monia maailmanmestaruuksia 30-luvulla, mainittakoon nyt vaikka esim. S.O. Lindgren ja Kullervo Leskinen, sekä tehtaan palveluksessa olleen Edvart Toivosen silloinen Suomen ennätys 278 pistettä sotilaskiväärillä.

1930 - 1931 aloitettiin Suomi-konepistoolin valmistus, joita armeija kuitenkin tilaili verkkaiseen tahtiin. Tilaustöinä tehtaalla korjailtiin vanhaa aseistusta ja suunniteltiin uusia metsästysaseita, sekä vuonna 1933 aloitettiin metallisten kk-vöiden valmistus. Tämän vuoksi tehdasta jälleen laajennettiin, ja hankittiin puristinkoneita sekä karkaisu uuni. Muutamaa vuotta myöhemmin valmistukseen tulivat myös patruunasiteet silloiselle Valtion Patruunatehtaalle ja voidaankin sanoa, että nämä olivat Tikkakoski Oy:n ensimmäiset patruunoihin liittyvät tuotteet.

Hylsyjen valmistuksen alku

Ensimmäiset ampumatarvikkeiden hylsyt joita Tikkakoskella valmistettiin, olivat Lahden L-34 konetykkiin. Nämä 20x113 mm urakantaiset hylsyt valmistettiin alkujaan VKT:llä vetomessingistä sorvaamalla ja sen jälkeen suuosat puristamalla. Tällainen valmistustapa oli paitsi hankala niin myös erittäin kallis. Niinpä valmistus siirtyikin Tikkakoskelle, jonka konekannalla hylsy voitiin valmistaa vetämällä aihiosta. Ensimmäiset 250 hylsyä toimitettiin VKT:lle joulukuussa 1937. 1938 toimitettiin 13233 kpl, 1939 7320 kpl, 1940 12250 kpl ja 1941 4500 kpl. Näin ollen vuosina 1937 -41 Tikkakoskella valmistui ja toimitettiin kaikkiaan 37553 kpl L-34 hylsyä, jotka VKT latasi.

Sodan aikana käytössä oli neljää erilaista ammustyyppiä:

20 mm harjoitusammus. Vanhamallinen, teräksestä tehty maalaamaton massiiviammus, paino 134-136gr

20mm panssari/panssarivalojuova ammus, Tikkakosken valmistamia, paino 150gr (maalausta esiintyy kahta eri mallia/tai ilman maalausta )

20mm sirpalevalojuova kranaatti (italialainen)

1930-luvulla Suomessakin havaittiin tarve kevyemmästä IT -tykkikalustosta, ja asian selvittämiseksi perustettiin "Asetyyppitoimikunta" johon kuului jalkaväen, ilmatorjuntatykistön sekä tykistön omat toimikunnat, joissa vertailtiin maailmalla olevia 12,7 - 40 mm IT -aseita. Ratkaisua ei kuitenkaan löytynyt, ja kun mukaan tuli vielä panssarintorjuntaan sopivan aseen /kaliperin valinta, niin asiahan mutkistui entisestään. Lopulta kuitenkin päädyttiin vertailemaan kahta eri kaliiberia, 13,2mm sekä 20 mm. Näistäkin syntyi 1930-luvun loppuvuosina kiivasta väittelyä ja kädenvääntöä, sekä Aimo Lahdelle harmaita hiuksia hänen joutuessa suunnittelemaan yhä uusia ja uusia koeaseita, jotka kuitenkin hylättiin.(Tämä episodihan kulkee historiassa" kalipeririidan " nimellä). Kokeiluja kuitenkin jatkettiin ja jälleen Tikkakoski tulee mukaan.

VKT oli 1938 pystynyt vain keinottelemalla valmistamaan tarvittavia 13,2x118 B hylsyjä eikä laatukaan ollut ihan kelvollinen. Samoihin aikoihin myös Oy Sytytin Ab oli aloitellut ko. hylsyn valmistusta ja niinpä VKT tilasikin aluksi hylsyt Sytytin oy:ltä. Nämä osoittautuvat kuitenkin kalliiksi ja myös laadultaan huonoiksi. Tällöin päätettiin jälleen kääntyä Tikkakoski oy:n puoleen joka valmistikin vuoden 1938 aikana kunnolliseksi osoittautuneita hylsyjä kaikkiaan 2032 kpl. Hylsyjä tilattiin myös ulkomailta (mm Saksasta) mutta erinäisistä syistä toimitukset viivästyivät ja näin ollen maaliskuussa 1939 tilattiin Tikkakoskelta lisää 13,2mm hylsyjä joita toimitettiinkin kesäkuun alkuun mennessä 4274 kpl. Kaiken kaikkiaan Tikkakoski toimitti VKT:lle 6306 kpl 13,2mm hylsyjä. Vielä kesäkuun 5. päivä 1939 tilattiin 3000 kpl lisää ko. hylsyjä jotka olivat asesuunnittelukunnan hyväksymää uudempaa mallia (13,2x120 mm). Tätä tilausta tuskin kuitenkaan toimitettiin ainakaan kokonaan. Mainittakoon nyt vielä hinta joka oli 17mk/kpl vuoden 39 rahassa, eli 5,75 € nykyrahassa.

Sodan uhka kasvaa Euroopassa

Aimo J. Lahden kirjaa Asesuunnittelijana Suomessa lukiessa voi hyvin huomata kuinka hän tutustumismatkoillaan aseteollisuuteen vuosina 1935 - 37 aistii tulevan suursodan. Kaikkialla varustauduttiin enemmän tai vähemmän ja voidaankin hyvin olettaa että asioista on keskusteltu myös silloisen Tikkakoski oy:n johtajan O.A. Östmanin kanssa. Olivathan Lahti ja Östman toki liikekumppaneita ja tuttuja keskenään.

Niin tai näin, mutta hieman ennen talvisotaa valmistuivat yhtiöön kuuluvan ammusosaston kallioluolastot. Samalla rakennettiin myös koeampumarata (300M) sekä useita pienempiä lataamorakennuksia sekä varastoja luolaston viereen.

Kalipeririitakin unohdettiin ja tuotantoon valittiin tyypiltään saksalaista alkuperää oleva 20x138 Borsig patruuna. Tässä tulee taas Tikkakoski mukaan. He ilmoittavat voivansa valmistaa 0,5 miljoonaa hylsyä/vuosi ja jopa enemmänkin tarvittaessa. Samoihin aikoihin, syksyllä -39, oltiin ostamassa Saksasta myös suurehko erä Flak 30 IT-tykkejä, jossa käytettiin samaa a-tarviketta. Aseiden mukana ostetut ampumatarvikkeet eivät kuitenkaan kyenneet tyydyttämään sota-ajan tarvetta. Niinpä Tikkakoskelta tilattiinkin 7.1.1940 100 000 kpl erä panssaripatruunoita Aimo Lahden 15.12.1939 hyväksymän hylsypiirustuksen mukaan.

20x138 Borsig ampumatarvikkeet

Näiden patruunoiden lataamisesta vastaisi VKT. Elokuun -40 loppuun olikin valmistunut 14000 hylsyä, ja 93000 ammusta sekä eri työvaiheissa oli yli 30 000 hylsyä ja n 7000 panssari-vj ammusta. Lisäksi tehdas ilmoitti saavansa 3 kpl uusia kantasorveja(revolverisorvi??) käyttökuntoon, jolloin tuotantokyky olisi 1000 panssariammusta/vrk.

Ensimmäisen hylsyerän latauksen yhteydessä kuitenkin havaittiin valmistusvirhe, joka koeammunnoissa ilmeni huomattavasti suurempana pesäpaineena verrokkina olleeseen Saksalaiseen hylsyyn verrattuna. Asiaa tutkittaessa todettiin että Lahti oli suunnitellut hylsyn suun 0,05mm vahvemmaksi, jotta hylsy kestäisi n 5 latauskertaa, mutta Tikkakoskella ammuspiirustukseen tehty vastaava muutos jäi jostain syystä huomioimatta. Näin ollen ammus oli 0,1mm ylimittainen hylsyyn. Ratkaisuksi tulikin kalvaa jo valmistuneiden hylsyjen kaulat 0,05mm ohuemmiksi, sillä 93 000 jo valmistuneen ja karkaistun ammuksen sorvaaminen olisi ollut vaikeaa.

Myös VRT:n toimittamien nallien suhteen esiintyi ongelmia mm. syttymishäiriöitä. Tilaus saatiin kuitenkin toimitettua, ja tammikuun alkuun 1941 oli Tikkakoskella tuotettu 98 400 hylsyä ja 102 730 panssariammusta VKT:lle ladattavaksi. Tämän tilauksen hylsyt ovat kantaleimattu 20 B T 40 merkinnällä, ja tuon edellä mainitun "kalvamistyön" naarmut ovat varsin selvästi nähtävillä hylsynsuun sisäpuolella.

Jo Syyskuussa 1940 tilattiin Tikkakoski oy:ltä 400 000 kpl lisää panssari-valojuova ammuksella ladattuja patruunoita, jotka nyt myös ladattiin Tikkakoskella. Ensimmäiset 5000 patruunaa toimitettiin heinäkuussa 1941 ja koko tilaus oli toimitettu tammikuuhun 1942 mennessä. Näiden patruunoiden hinnaksi oli sovittu 81 mk/kpl (23,15 €). Tätä tilausta varten valmistettiin tehtaalla suuri määrä messinkihylsyjä jotka kantaleimattiin 20/40 T41, sekä E-alkuisella hankintaeränumerolla (E xx). Tässä välissä valmistettiin myös 16 000 kpl koe-erä panssari-valojuova ammuksia, joissa ammuksen perään oli asennettu kiväärin valojuova luoti. Kokeilu todettiin käyttökelpoiseksi, mutta epävarmaksi, koska osassa ammuksia esiintyi syttymättömiä tai luoti oli irronnut ammuksesta.

Varsin pian huomattiin, että taistelevilla joukoilla oli panssaripatruunoita yli käyttötarpeen. Sen sijaan sirpalekranaateista oli ilmiselvää pulaa, koska pst-kiv L-39 ei enää tehonnut tuonaikaisiin vaunuihin, mutta aseen tarkkuutta voitiin hyödyntää "tarkka ammunnoissa" asepesäkkeisiin, korsuihin, jne. Niinpä Tikkakoskella kehitettiinkin kaksi sirpalevalojuovakranaattimallia vuonna -42. Runsaiden kokeilujen sekä koeammuntojen jälkeen tuotantoon tulivat ilmatorjunnan käyttöön kartioperäinen, itsetuhomekanismilla oleva malli, sekä pst-kiväärikäyttöön tasaperäinen ilman itsetuhomekanismia oleva malli (ns. korsukranaatti) sekä myös fosforitäytteinen sytytyskranaatti.

Sytyttimenä käytettiin näissä kaikissa Tikkakosken omaa tuotantoa olevaa iskusytytintä Tik 15/18 tai Tim 15/18. Sirpalekranaattien runko oli maalattu mustaksi, sytyttimen alapuolella oli punaiseksi maalattu rengas räjähdysaineen merkkinä, sekä it-kranaatissa kaksi valkoista rengasta johtorenkaan yläpuolella valojuovan merkkinä, korsukranaatissa niitä oli vain yksi. Sytytyskranaatti oli kauttaaltaan punaiseksi maalattu ja valojuovan merkkinä yksi valkoinen rengas johtorenkaan yläpuolella.

Raaka-ainepulasta johtuen ammusten tuotanto käynnistyi vasta loppukesästä 1942, mutta jatkui sitten sodan loppuun asti täydellä teholla. Niinpä sirpalevalojuovalla ladattuja korsupatruunoita oli puolustusvoimille toimitettu huhtikuuhun 1944 mennessä 212 000 kpl sekä 10 000 sytytyspatruunaa, jotka jäivätkin lähinnä koe-eräksi. Kovien patruunoiden lisäksi tilattiin 2500 kpl erä latausharjoituspatruunoita, jotka toimitettiin marraskuussa 1943. Näihin käytettiin Tikkakosken tehtaan jo ammuttuja tai pikkuvikaisia hylsyjä sekä valojuovattomia panssariammuksia jotka nikkelöitiin. Hinnaksi muodostui 43 mk kpl (7,7 €).

Ilmatorjuntakäyttöön kehitettyjä patruunoita tilattiin vasta sodan loppuaikoina. Maaliskuussa 1944 100 000 kpl erä, joka toimitettiin 13.6 - 8.11.-44 välisenä aikana. Vielä heinäkuussa -44 tilattiin 300 000 kpl lisää samoja patruunoita, mutta näistä ainoastaan 50 000 kpl ehdittiin toimittaa sillä välirauhan vuoksi loppuosa tilauksesta peruttiin. Näihin tilauksiin Tikkakoski käytti osiltaan myös rintamalta palautuneita Saksalaisia ja Italialaisia messinkihylsyjä jotka ostettiin taisteluväline osastolta 19 mk kappalehintaan. Heinäkuussa-44 tehdyn 300 000kpl patruunatilauksen yhteydessä tehtaalle lähetettiin puolustuslaitoksen omistuksessa olleita sekalaisia, ulkomaisia Borsig hylsyjä suuri määrä. Mutta kuten edellä mainittiin, tilaus kuitenkin keskeytyi välirauhan vuoksi. Näin ollen tehtaalle jäi n 160 000 kunnostettavaa hylsyä. Sotatalousosaston tilauksesta nämä kuitenkin kunnostettiin, ja lähetettiin alkuvuodesta 1945 varikolle. Lopulta nämäkin hylsyt päätyivät Interarmcolle 60-luvun suurissa hylätyn asemateriaalin kaupoissa.

20x120mm Madsen ampumatarvikkeet

Talvisodan ja etenkin jatkosodan alussa Suomeen saatiin hankittua varsin runsaasti Madsen konetykkejä eri versioina, jotka tulivat suurimmaksi osaksi Merivoimien käyttöön. Luonnollisesti tälle kalustolle piti myös turvata ampumatarvikehuolto. Niinpä Raumalainen Oy Ammus tarjoutuikin valmistamaan 20mm Madsen ampumatarvikkeita loppuvuodesta 1939. Tarjous ei kuitenkaan tällöin johtanut tilaukseen. Hieman myöhemmin kuitenkin havaittiin, että ampumatarvikkeiden saanti ulkomailta olisi mahdotonta. Oy Ammukselta tilattiinkin 100 000 panssari-valojuovapatruunaa sekä 30 000 sirpalevalojuova patruunaa. Patruunoiden laadussa ja toimituksissa oli kuitenkin puutteita, ja sirpalekranaateilla sattuikin useita putkiräjähdyksiä. Lopulta patruunat joutuivatkin käyttökieltoon. Asiaa ja syitä selviteltiinkin vielä sodan jälkeen 1946.

Oy Ammuksen sirpalekranaatin osoittautuessa vaaralliseksi ja panssariammuksen kalliiksi, tilaukset annettiin Tikkakoski Oy:lle ja 13.2 1942 tilattiin 200 000 panssari-valojuova-ammuksella ladattua patruunaa. Näissä Tikkakoski käytti vielä vanhanmallista erityisesti Madseniin tarkoitettua panssarivalojuova-ammusta (hyvänä tuntomerkkinä on johtorenkaan "kevennys"). Tilatut patruunat toimitettiin 30.3 - 22.9.1942 välisenä aikana.

Sirpalekranaattien tuotannossa jouduttiin aluksi turvautumaan 1941-43 Saksalaisen DWM:n valmistamiin kranaatteihin, joita saatiinkin ampumatarviketoimiston tilauksilla kaikkiaan 250 000 kpl (4,25 S-markan) hintaan. Nämä ladattiin Tikkakoskella rintamalta palautuneisiin hylsyihin 35 mk (7,1€) kappalehintaan. DWM:n kranaatti oli torpedoperäinen ja varustettu kuparisella johtorenkaalla (kevennys), sekä 5,5 s valojuovalla, joka myös toimi itsetuhomekanismina. Tuntomerkkinä kranaatissa oli mustaksi maalattu kuori ja keskellä leveä ruskea rengas, Sytyttimenä käytettiin saman valmistajan iskusytytintä.

Tikkakoskelta toimitettiinkin 245 943 kpl DWM:n kranaatilla ladattua sirpalevalojuova patruunaa 22.1.1942 - 13.11.1943 välisenä aikana. Tämän patruunaerän latauksen yhteydessä sattui ehkä vakavin onnettomuus ammusosaston toiminnassa. 23.10.1942 syttyi tulipalo eräässä lataamossa, ja vaikka ihmishenkiä ei menetettykään, aineellisia vahinkoja syntyi. Tulipalossa meni paitsi lataamorakennus niin myös yli 2800 kranaattia joista osa valmiina patruunoina. Vaikka tuosta tapauksesta ei mitään kirjallisia dokumentteja olekaan enää löydettävissä, niin on sentään eloisa silminnäkijän kuvaus saatu muistiin. Silloinen tehtaan työntekijä Martti Mäkinen oli jostain syystä käymässä ammusosastolla ja kertoo, kuinka palokunnalla oli vaikeuksia vedensaannin kanssa, koska letkutkin oli vedettävä lähes puolen kilometrin päästä. Eikä palopäällikölläkään ollut ihan paras päivä, hän kun ehti paikalle siinä vaiheessa kun lataamo oli jo puoliksi palanut. Mutta melkoinen pauke ja räiske oli ollut kun räjähtelevät kranaatit ja lentelevät ammukset tekivät komeita kaaria ilmassa kuin ilotulitusraketit.

Toiminta kuitenkin jatkui vastoinkäymisistä huolimatta. Helmikuussa 1943 ampumatarvikeosasto tilasi jälleen 100 000kpl ilmatorjunta sirpalevalojuovakranaatilla ladattuja Madsen patruunoita, joissa nyt käytettiin Tikkakosken omaa tuotantoa olevaa vuonna -42 suunniteltua ammusta. Tilauksesta saatiin toimitettua 90 000 patruunaa. Jo Heinäkuussa-43 tilattiin uusi 100 000  kpl erä samoja patruunoita ja viimeinen erä toimitettiin tästä tilauksesta elokuussa 1944.

Tikkakoski valmisti messinkisiä Madsen hylsyjä, joita esiintyy ainoastaan vuoden -42 kantaleimalla ja jotka myös merkittiin E 1--19 eränumerolla. Hylsyjä on ilmeisesti valmistettu tuolloin riittävän paljon, ja käytetyt hylsyt palautuivat joukoilta varsin hyvin, joten niitä voitiin käyttää kierrätyksessä. Tällöin hylsynkantaan lyötiin tarvittavat leimaukset uusiolatauksesta (TU). Mitään varmaa tietoa valmistetuista hylsymääristä on liki mahdoton löytää, koska tehtaan arkistot tuhoutuivat 80-luvun alussa tulvavesien noustessa keväällä tehtaan kellariin.

12,7 Browning kk.patruunat (50 CAL)

Tämä amerikkalaisperäinen patruuna saapui Suomeen talvisodassa hankittujen Brewster -hävittäjien mukana. Näissä hävittäjissä käytetty 50 cal Colt - Browning -konekivääri osoittautuikin erinomaiseksi aseeksi, ja myös meillä Suomessa VKT:llä valmistettiin tätä Lkk-42 nimikkeellä tunnettua asetta. Koneiden mukana sekä talvisodan aikaisina ostoina oli saatu jonkun verran Remingtonin ja Winchesterin valmistamia ampumatarvikkeita, joiden saatavuus jatkossa havaittiin varsin pian mahdottomaksi.

On todennäköistä että, Tikkakoskella on jo alkuvuodesta 41 on aloitettu tuotannon valmistelut, sillä kun syyskuussa 1941 aloitettiin 12,7 mm patruunoiden lataus, niin ensimmäiset 25 000 patruunaa voitiin toimittaa puolustusministeriölle jo 29.9. -41. Tikkakoski valmisti näihin myös patruunoiden messinkihylsyt, joita tunnetaan ainoastaan vuosien 41ja 42 kantaleimoilla.

Aluksi tuotannossa olivat vain panssari ja panssarivalojuova luotiset patruunat, mutta kesällä -42 mukaan tulivat myös sytytysluotiset patruunat. Sota-arkistosta löytyneiden asiapapereiden mukaan Tikkakoskelta on toimitettu ps ja ps-vj patruunoita syyskuu -41-tammikuu -43 välisenä aikana 1,14 milj kpl sekä sy-patr 90 000kpl elokuun-42 tammikuu- 43 aikana.

Näissä "panssarinlävistys" luodeissa käytettiin tompakkivaippaista, n48 gr painavaa, karkaistulla teräskeernalla ja kärjessä olevalla lyijytäytteellä varustettua luotia. Lisäksi luodin kiinnitysurassa on pyällys ja luoti onkin kopioitu liki täysin amerikkalaisen esikuvansa mukaan. Luodin kärki on lakattu alun perin sinivihreäksi ja nämä pakattiin myös amerikkalaistyyppisiin 10kpl rasioihin.

Panssari-valojuovaluoti oli rakenteeltaan samanlainen lukuun ottamatta perässä ollutta valojuovakapselia, jolloin luodin tunnisteena toimi sini/valkoinen kärkimaalaus. Sytytyspatruuna erosi näistä rakenteeltaan. Luodin kärjessä oli täytteenä valkoista fosforia (gr x) peräosan muodostuessa lyijytäytteestä. Luodin tunnisteena olivat keltaiseksi maalattu kärki sekä kiinnitysurasta puuttuva pyällys.

Ilmavoimille ladattiin myös pieni 10 000 kpl erä Morane-Saulnier -koneissa käytetyn 20x110mm Hispano-Suiza lentokonetykin ampumatarvikkeita, jotka toimitettiin ilmavoimille marraskuussa 1942.       Ilmavoimien esikunnasta toimitettiin ulkomaista alkuperää olevia, ammuttuja hylsyjä jotka Tikkakoskella kunnostettiin ja ladattiin. Näissä patruunoissa käytettiin samaa vanhanmallista panssariammusta kuin 20mm Madsen patruunoissakin.

Yhteenvetoa ja tilastoa.

Tikkakoski oy:n ammusosaston toiminta-aika jäi varsin lyhyeksi, vain vajaat 8 vuotta, josta kiivainta tuotannon aikaa olivat sotavuodet. Olihan tehdas käytännössä ainoa keskikaliiberisia ampumatarvikkeita valmistava laitos maassamme. Tästä kaikesta huolimatta kyettiin luomaan ajanmukainen sekä tiukat laatuvaatimukset tuotteiden osalta täyttävä tuotantolaitos. Sodan aikana suurin osa miehistä oli tietenkin rintamalla, pois lukien ns. ammattihenkilöstö. Niinpä suurin osa tehtaan työntekijöistä olikin naisia, minkä sen aikaisissa työväestä otetuissa valokuvissa hyvin näkee. Myös sen aikainen nuoriso oli "palveluksessa", vai mitä pitäisi sanoa n16-17 v nuorukaisista jotka Suomi-konepistoolin kanssa saattoivat vartioida Asetehtaan varastoja Tikkamannilan tilalla.

Ammusosaston henkilökunnan määrästä ei ole löytynyt/tai ole olemassa mitään varmaa tietoa. A.V. Laitakarin historiikista löytyy kuitenkin valokuva ammusosaston työnjohdosta1943, jossa on 13 työnjohtajaa, vaikka siinä tuskin ovat kuitenkaan kaikki. Jos lasketaan yhdelle työjohtajalle 20 alaista, saadaan luvuksi 260 työntekijää sekä tämän päälle noin 40 - 50 henkilöä tarkastus-, suunnittelu- ym. toimintoihin. Tällöin ammustuotannossa olisi ollut n300-350 henkilöä. Onkin todennäköistä että tuotanto on toiminut 2-vuorotyössä, sillä jo luolaston ahtaus on asettanut omat rajoitteensa. Jatkosodan lopussa -44 tehtaalla kuitenkin siirryttiin 3-vuoroon jolloin ammuksia tuotettiin läpi vuorokauden.

Hyvänä esimerkkinä voidaan pitää jo edellä mainittua 300 000 kpl 20x138mm ilmatorjuntapatruunan tilausta. Ammukset tilattiin heinäkuussa ja välirauhaan mennessä oli toimitettu jo 50 000 patruunaa noin kahdessa kuukaudessa! Aika hyvä saavutus, kun ottaa huomioon, että mitään automaattilinjoja ei tuolloin ollut vaan kaikki tehtiin käytännössä käsityönä. Jatkosodan viimeisinä kuukausina Tikkakoski oy:n palkattu henkilöstö olikin suurimmillaan koko tehtaan historian aikana, kaikkiaan 1050 henkeä.

Tikkakoskella valmistettiin 1937 - 1944 välillä.

Erilaisia 13,2--20 mm hylsyjä yhteensä n 730 000 kpl (arvio koska Madsen hylsyistä ei tietoa, 190 000 ??)

12,7 X99 mm (50 cal) 1,230 milj. kpl

20 mm Panssari- ja panssarivalojuovakranaatteja n. 700 000 kpl (Madsen+Tikkakosken oma malli)

20 mm Sirpalevalojuovakranaatteja (korsu) n. 212 000 kpl (20x138 pst-kivääriin)

20 mm Sirpalevalojuova kranaatteja (IT) n. 340 000 kpl (20x138+Madsen ammuksiin, Tikkakosken malli)

12,7 mm Panssari / panssari-vj + sytytysluoteja n. 1,230 milj. kpl

Tämän lisäksi tehtaalla ladattiin rintamalta palautuneisiin Madsen hylsyihin 250 000 kpl DWM:n sirpalevalojuova ammuksia (tulipalossa tuhoutui n. 2800 kpl) sekä Ilmavoimille 10 000 kpl erä (Hispano-Suiza) lentokonetykin ammuksia.

Vaikka saimmekin aseapua runsain mitoin silloiselta liittolaiseltamme Saksalta, eivät nämä toimitukset kuitenkaan riittäneet kattamaan esim. 20x138 B ampumatarvikkeiden kulutusta ja varausnormeja. Puhumattakaan Madsen tai 12,7 mm ampumatarvikkeista, joita ei ollut edes juurikaan saatavissa muualta. Näin ollen kotimainen valmistus oli ainoa vaihtoehto sota-ajan ankarissa olosuhteissa. Nämä olosuhteet kuitenkin koulivat kotirintaman miehistä ja naisista sen ammattitaitoisen henkilökunnan Tikkakoski oy:n ampumatarvike tuotantoon, jonka ansiosta saatoimme puolustaa Isänmaatamme. Kiittäkäämme heitä.

J.P.

Lähteet

A.V. Laitakari: Tikkakoski 1893 - 1943

M. Mäkinen: Tikkakoski oy 1943-83

Pitkänen – Simpanen: Sotilaspatruunat 1918 - 1945

Pitkänen – Simpanen: 20 mm Suomessa

Kirjoittajan omat tutkimukset

 

©2017 Tourulan Kivääritehtaan Perilliset ry - suntuubi.com