Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Paldiski – Saarenmaa 1.-4.7.2012

 

Yhdessä Keski-Suomen reservipiirien kanssa toteutettu sotahistoriallinen matka Viroon toteutettiin heinäkuun alussa. Vaikka yhdistettynä oli kaksi eri tahoa, jäi osallistujamäärä tavoitteesta. Matkaan kuitenkin päästiin ja matka saatiin toteutettua suunnitelmien mukaisesti.

Tallinnaan saavuttua matkaan liittyi oppaanamme toiminut Sakala malevin entinen päällikkö, majuri Rein Kikas. Matka suunnattiin kohti Paldiskia. Matkan varrella pysähdyttiin Kloogassa sijaitsevalla holokaustin muistomerkillä. Saksalaiset joukot saapuivat Neuvostoliiton miehittämään Viroon 1941. Suurin toivein joukot vastaanottaneet virolaiset joutuivat pettymään huomattuaan, että miehittäjä oli vain vaihtunut toiseen. Saksalaiset laittoivat pystyyn heille tyypillisen miehityshallinnon. Myös Viroon perustettiin keskitysleirejä, joissa surmattiin tuhansia ihmisiä. Pääosa surmatuista oli muualta kuin Virosta tuotuja juutalaisia.

Paldiski

Itse Paldiskin kaupunki oli Neuvostoliiton aikana erittäin tärkeä laivastotukikohta. Kaupungissa sijaitsi toinen Neuvostoliiton kahdesta sukellusvenekoulusta ydinreaktoreineen. Viimeiset venäläiset sotilaat lähtivät Paldiskista 1994. Vähitellen tuon ajan merkit ovat häviämässä ja tilalle rakennetaan uutta. ”Pentagonista” ei ole enää jäljellä kuin muisto ja tilalle suunnitellaan teollisuutta. Jos Paldiskin elämä perustui Neuvostoliiton aikana tukikohtaan, on sen perusta nykyisin satama. Satamaa on voimakkaasti kehitetty ja se on tuonut mukanaan uusia työpaikkoja ja uutta teollisuutta.

Paldiskissa on myös Suomenpoikien muistomerkki. Kun Suomenpojat elokuussa 1944 palasivat Suomesta Viroon, he palasivat juuri Paldiskiin. Tuota paluuta kunnioittamaan ja muistamaan on pystytetty muistomerkki, jolle Keski-Suomen reservipiirit laskivat seppeleen.

Keski-Suomen reservipiirit laskivat seppeleen Suomen rinnalla 
taistelleiden muistoksi

Paldiskin vieressä sijaitsee Pakrin niemimaa. Niemellä sijaitsee mm. tunnettu majakka. Niemellä on sijainnut myös rautatietykkien asemat, mutta niiden tilalla on nykyään tuulivoimapuisto. Vanhoja tulenjohto- ja vartiorakennuksia on edelleen nähtävissä. Pakrin niemen rantatörmä on hyvin jyrkkä ja korkea. Ei turhaan varoiteta menemästä liian lähelle reunaa. Siellä täällä näkyykin paikkoja, joista törmän reuna on sortunut mereen.

Klooga - Piirsalu

Maittavan lounaan jälkeen jatkettiin matkaa. Ensimmäisenä kohteena oli Kloogan kylä. kylä sijaitsee Viron asevoimien harjoitusalueen laitamilla. Se on kuin elävä monumentti muistuttamassa neuvostoajasta. Kylä oli aikanaan suljettua sotilasaluetta. kun venäläiset sotilaat poistuivat, osa hylkäsi perheensä Kloogaan. Sotilaiden tilalle syrjäinen kylä houkutti epäsosiaalista ainesta ja kylä onkin varsin hyvä paikka, jos haluaa piiloutua.

Kloogan jälkeen kohteena oli Piirsalu. Paikasta löytyy entinen Neuvostoliiton ohjustukikohta. Eikä nyt puhuta mistä tahansa ohjuksista, vaan 1 tai 2,3 megatonnin ydinkärjellä varustetuista keskimatkan R-12- ohjuksista. Kyseinen ohjustyyppi oli otettu käyttöön 1950- luvun lopulla ja niitä kuljetettiin myös Kuubaan 1962. Ohjukset olivat n. 22m pitkiä, painoivat yli 47 tonnia ja niiden kantama oli 2000km. Tukikohdan alueeseen matkalaiset tutustutti suojeluskunnan Lännen malevan vääpeli Taavi Vaher. Tukikohta oli rakennettu siten, että se sisälsi kolme turvallisuusvyöhykettä. Ensin oli kuljetus ja yleisempää tukikohdan toimintaa. Toisen aidan sisällä olivat ohjukset ja kolmannessa, vartioidussa vyöhykkeessä olivat ydinkärjet. Kaikkiaan tukikohdassa oli neljä ohjusta ja siellä palveli noin 2000 miestä. Ohjukset poistettiin tukikohdasta 1970- luvulla ETYK- sopimuksen myötä.


Piirsalun tukikohta rakennettiin 1960.

Monille matkaajille oli yllätys ja jopa järkytys nähdä tukikohdan rauniot. Ydinaseita on monesti pidetty eräällä tavalla kaukaisena ja se, että niitä olikin Virossa ja niin lähellä Suomea oli monelle yllätys. Piirsalusta jatkettiin kohti Haapsalua, jossa odotti yöpyminen.

Tässä bunkkerissa säilytettiin ydinkärkiä

Autotallien seinällä näkyy vielä ohjeet.

Saarenmaalle

Toisena päivänä jatkettiin matkaa Saarenmaalle. Aamun bussimatkan aikana saatiin matkan ainoat sadepisarat. Lautalla yli ja Muhun saarelle. Muhun saari lienee tunnetumpi Koguvan museokylästään kuin ilmatorjuntatukikohdastaan. Tällä kertaa matka vei kuitenkin jälkimmäiseen. Baltian maissa kulki aikanaan Moskovan ensimmäinen ilmatorjuntavyöhyke, jonka osana olleeseen tukikohtaan oli sijoitettuna kolme ydinkärjellä varustettuja S -75M ilmatorjuntaohjusta.

Ydinkärkisten ilmatorjuntaohjusten säilytyspaikka näyttää nykyisin tältä

Ohjuksia valmistettiin 1964 alkaen ja niiden kantama oli 6 – 56 km vaakasuoraan ja pystyulottuvuus 30 km. Samanlaisia ohjuksia löytyi myös Tallinnan ympäristöstä. Siellä niiden päätorjuntasuunta oli pohjoinen.

Symboliikkaako? Rapistuvan ohjusvaraston katolla kasvaa ruusupuskia.

Vuonna 1944 puna-armeija valtasi maihinnousun jälkeen myös Muhun ja Saarenmaan. Näistä maihinnousuoperaatioista saatiin matkan aikana tietoa, samoin kuin niitä tukeneesta suomalaisesta laivasto-osasto Arhosta.

Kuresaaressa nautitun lounaan jälkeen jatkettiin matkaa etelään. Matkalla Sörven niemimaalle pysähdyttiin Tehumardissa puna-armeijan sotilaiden hautausmaalle. Tehumardissa käytiin raju yöllinen taistelu perääntyvien saksalaisten ja puna-armeijan välillä. Yön pimeydessä käyty taistelu meni lähitaisteluksi, jossa viholliset tunnistettiin hiusten perusteella. Saksalaisilla oli hiukset, kun taas puna-armeijan sotilailta päät oli ajettu täiden välttämiseksi.

Tehumardista jatkettiin kohti Sörven niemimaan kärkeä. Sörven niemimaalla käytiin vuonna 1944 Saarenmaan ankarimmat taistelut ja nimimaan kärjessä sijaitsevaan museoon on koottu alueelta löytynyttä esineistöä, varusteita ja muuta jälkeen jäänyttä tavaraa. Viimeisimpänä suurempana löytönä oli 20mm tsekkiläinen ilmatorjuntatykki, jollaisia saksalaiset käyttivät mm. suojaamassa lauttoja ja aluksia, joilla vetäytyminen Saarenmaalta tapahtui. Sörvessä on myös majakka ja sen vierestä voi nähdä Latvian rannikon häämöttävän horisontissa.

Tsekkiläinen 20mm. Tai se, mitä siitä on jäljellä.

Palattaessa Kuresaareen olikin aika tutustua keskiaikaiseen piispanlinnaan. Linna on parhaiten säilynyt Baltian piispanlinnoista. Syynä tähän on se, että sitä ei ole koskaan väkivalloin valloitettu. Vaikka aikaa oli reilusti yli tunti, jäi se lyhyeksi. Sinne kannattaakin varata reilusti aikaa, sillä jos kunnolla haluaa paikkoihin tutustua, itse linna vie reilun tunnin ja museon kokoelmat toisen mokoman.

Kaikki loppuu aikanaan

Matkan kolmantena päivänä vierailtiin Pohjois-Saarenmaalla Tagalaht –lahden rannoilla. Saksalaiset tekivät sinne maihinnousun vuonna 1917 valloittaessaan Saarenmaan. Saarenmaan valloitus oli osa operaatio Albionia, jolla vallattiin venäläisiltä Viron saaret. Myöhemmin saksalaiset valtasivat koko Viron.

Pikaisen Roomassaaren satamaan tutustumisen jälkeen, oli hyvää aikaa tutustua omaehtoisesti Kuressaaren nähtävyyksiin ja ravintoloihin sekä ostosmahdollisuuksiin. Pieni yhteinen illanviettokin järjestyi, sillä mukana oli soittaja soittimineen. Seuraavana aamuna oli kuitenkin aika palata kotiin. Paluumatkan aikana oli kuitenkin vielä viimeiset ostosmahdollisuudet Tallinnassa.

Matkaa voi hyvällä syyllä pitää onnistuneena. Suuri säätämisiä ei tullut ja aikataulut pitivät. Samalla pystyttiin tarjoamaan matkalaisille paljon uutta, Suomekin koskettavaa ja sivuavaa historiatietoa. Kiitokset kaikille mukana olleille.

HR

Lisää kuvia kuvagalleriassa.

©2017 Tourulan Kivääritehtaan Perilliset ry - suntuubi.com