Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

                             Juho Vuoristo

                                    - Asesepän taival

Keuruulla helmikuussa 1920 syntynyt Juho Vuoristo asui lapsuutensa Petäjävedellä. Vuonna 1933 perhe muutti Jyväskylään ja Juho aloitti rautakaupan juoksupoikana. Myöhemmin hän kävi kauppa-apulaiskoulun ja ammattilaiskoulun. Koulut Juho suoritti iltaisin käydessään päivät töissä tehtaalla.

Vuonna 1934 Juho siirtyi juoksupojaksi Mikron konepajalle. Jonkin ajan päästä käsky kävi jyrsinkoneelle. Mikron konepajan omistaja Sinivuori osti Mataraisen asepajan ja näin työnkuvaan astui mukaan myös aseet. Suomessa muunnettiin japanilaisia kivääreitä 8mm kaliiperiin. Mikron konepajalla tehtiin rihlat n. 1500 Francon armeijalle Saksan kautta menneeseen kivääriin.

Pari vuotta myöhemmin 1938 Juho siirtyi Tykkitehtaalle, josta olikin tuleva pitkäaikainen työpaikka. Kaikkiaan Valmetin kirjoissa meni 42,5 vuotta.

 

Juho tarinoimassa tammikuussa 2012

 

Varusmieheksi tykistöön.

Juhon kutsunnat oli 26.2.1940. Aluksi matka suuntautui Kokemäelle, jossa porukkaa jaettiin. Juho määrättiin tykistöön maaliskuussa 1940. Varuskunta kiersi monilla Porin ympäristön paikkakunnilla. Vanhempia ikäluokkia ei ollut mukana lainkaan ja talvisodan päätyttyä alokkailta kiellettiin yhteydenpito sodan käyneisiin miehiin: ”Ne on jermuja, niitä ei saa kuunnella, sanottiin” Juho muistelee.

Juhon koulutus alkoi tykistössä Peipohjassa peruskoulutuksella. ”Asento, lepo ja muuta turhaa, kuten armeijassa on”, hän kertoo. Siellä tuli komennus Kokemäelle jalkaväen RAUK:hon, mutta se ei tykkitehtaan työntekijää miellyttänyt. Hän ja muut tykkitehtaan työntekijät anoivat pääsyä takaisin tykistöön ja anomukseen suostuttiin. Toukokuussa siirryttiin Euraan ja tykistön RAUK:hon. Koulutus oli alkeellista kaluston puutteen vuoksi ja tykkiä mallasi kaksi ristikkäin asetettua halkoa.

Touko- kesäkuun vaihteessa tuli siirtyminen junalla Kemijärvelle ja siitä marssien 20 km pääähän Hanhikoskelle. Siellä oli vastassa kasarmiolosuhteet, oikeat tykit ja Terni-kiväärit. Koulutus oli kohdallaan, paitsi ettei Terni –kiväärillä osunut mihinkään. Rauhantila oli epävarma ja juhannusviikolla koko patteri sai kivääreihin kovat patruunat ja tykeille ammukset.

Jo samassa kuussa matka jatkui Märkäjärvelle, jossa yksiköksi tuli KTR 14 ja koulutus jatkui. Märkäjärvellä huolto toimi välillä huonosti. Hevosia kuoli ruoan puutteeseen ja myös miesten ruoka oli niukkaa. Syyksi paljastui muonituskersantti, joka oli myynyt niin hevosten kuin miestenkin ruokaa linnoitustöissä Kemijärvellä olleille siviileille. Käry kävi patteriston komentajan tehdessä tarkastusta. Paljon vahinkoa oli jo ehtinyt tapahtua monen hevosen kuoltua näiden syötyä juuria, jolloin suolistoon kertyi santaa. Osa hevosista saatiin pidettyä kunnossa viemällä ne muutaman kilometrin päähän suoniitylle.

Eräänä päivänä Märkäjärvellä kuului pistoolin laukaus. Luutnantti Karhula käski päivystäjänä olleen Juhon ottamaan selvää, kuka ampui ja miksi. Vuoristo teki työtä käskettyä ja tuli hetken päästä ilmoittamaan, että oppilas Toivoselta oli vahingossa lauennut pistooli puhdistuksen yhteydessä. ”Menkää ilmoittamaan oppilas Toivoselle, että patruunoita ei saa turhaan kuluttaa, ampukoon seuraavalla kerralla itsensä”- oli luutnantti Karhulan vastaus.

RAUK:issa jokainen oppilas sai yleisen koulutuksen lisäksi oman erikoiskoulutuksen, laskija, tykinjohtaja, jne. Juho joutui aluksi laskijalinjalle, jossa opeteltiin kenraali Nenosen kehittämää laskutapaa. Myös radistiksi Juhoa aiottiin, mutta se, samoin kuin laskijalinjalla olo peruuntuivat.

Aseseppäkouluun

Juhon RAUK päättyi 13.7.1940. Korpraalina hän ehti olla kaksi kuukautta ennen ylennystä alikersantiksi. 7.10.1940 tuli komennus Ouluun aseseppäkouluun. Majapaikaksi tuli Oulun kasarmit, jossa oppilaat saivat yhden huoneen. Oveen hankittiin oma lukko, jotta kutsumattomat vieraat pysyisivät poissa. Koulutuspaikka oli n. 5 km päässä Toppilan tehtaan tiloissa. Ainoana aliupseerina Juho joutui huolehtimaan kaikesta, kuten aamumarssista Toppilaan. Aina kaikki eivät olleet samaa mieltä aikaisen lähtöajan oikeellisuudesta ja pientä piruiluakin porukan ainoaa alikersanttia kohtaan ilmeni. Kokonaisuutena aika aseseppäkoulussa meni kuitenkin mukavasti. Iltalomatkin pyörivät mukavasti, sillä Juho anoi lomaa puolelle porukasta asekorjauskomppaniasta ja puolelle esikuntakomppaniasta, joka sijaitsi kaupungin toisella laidalla. Näin kaikki pääsivät vapaalle.

Sen verran tuli töppäiltyä, että Vuoristokin sai 14 päivää poistumiskieltoa asekorjauskomppanian päällikkö Stenbergiltä. Tuvan esimiehenä Juho ei rangaistustaan koskaan kärsinyt, vaan anoi omat iltalomansa esikuntakomppaniasta.

Talvella 1941 pidettiin tykistön kovapanosammunnat Rovajärvellä. Myös Juho komennettiin aseseppäkoulusta seuraamaan, miten tykit toimivat tositilanteessa. Seuraavat kovapanosammunnat Juhon kohdalla olivatkin sitten 30.6.1941 Paanajärven rajakahakat.

Aseseppäkoulu päättyi helmikuun 8. 1941. Edessä oli paluu Hanhikoskelle ase- ja a-tarvike aliupseeriksi. Tässä tehtävässä hänen ei tarvinnut osallistua kenttäharjoituksiin, vaan hän hoiti asevarikkoa klo 8-17. Siviiliin pääsy sai odottaa, sillä varusmiesten palvelusaikaa oli pidennetty aina kahdeksi vuodeksi. Aika kului erilaisissa harjoituksissa, eikä aina pieniltä kahnauksilta upseerien kanssa voitu välttyä.

Jatkosota alkaa Sallassa

Jatkosodan alkaessa kesäkuussa 1941, Juhon KTR 14 siirtyi Kemijärveltä Rukatunturin kautta Kuusamoon. Kuusamosta joukot hyökkäsivät Paanajärven yläpäästä ylitse. Tykistö ampui 21 laukausta. Paanajärvellä tukeista tehtiin lauttoja, jolla tykit, miehet ja kalusto vietiin vesistön ylitse hevosten ja ajoneuvojen kiertäessä rantoja pitkin. Paanajärven päässä alkoi ensimmäiset taistelut, mutta vihollisen vastarinta oli pientä. Ensimmäiset kaatuneet kuitenkin tuli vihollisen yllätettyä vartijat.

Enempää vihollisen toimintaa ei juuri ollutkaan, vaan eteneminen oli lähinnä marssimista korpimaastossa Oulankajoelta Pääjärven rannalle ja Niskan kylään saakka. Niskan kylässä vietettiin talvi metsästellen ja muutoin aikaa kuluttaen. Joukot oli alistettu saksalaisille ja myös huolto oli saksalaisten käsissä. Ja huolto toimi ja oltiin saksalaisissa muonissa. Eräästä säkistä löytyi jotakin, minkä arvioitiin olevan kessua. Se ei oikein maistunut ja selvisikin, että tavara oli vatunlehdistä ym. tehtyä korviketeetä. Juhon mukaan saksalaiset olivat leuhkia, eivätkä pitäneet suomalaisia sotilaina, kunnes jäivät mottiin ja suomalaisia tarvittiin mottia murtamaan.

Talvi oli kylmä ja teltoissa piti olla kova tuli kamiinoissa koko ajan, mutta polttopuut olivat hyviä, sillä ne olivat kelohonkaa. Kun vielä Juho komensi miehet kasaamaan teltan liepeille turvevalli ja kun teltan päälle asetettiin sotasaalis kuormapeite siten, että jäi ilmaväli, saatiin teltasta hyvin toimiva. Päivä kulutettiin metsästäen. Alueelta löytyi satojen lintujen teeriparvia, joita sitten harvennettiin. Eräällä reissulla ilta alkoi jo hämärtää ja tienoo näyttää Juhosta oudolta. Eteen ilmestyi telttakylä, jota Juho lähestyi varoen, jotta pääsisi karkuun, jos asukkaat ovatkin vieraita. Teltat osoittautuivat onneksi omiksi.

Kajaanin kautta Uhtuaan

Matka jatkui Rukajärven kautta Kuluntalahteen lähelle Kajaania huilaamaan. Kajaanissa tapahtui tuolloin kuuluisa viinakaupan ryöstö. Eräänä iltana kadulla vastaan tullut mies sanoi Juholle: ”Ensi yönä on viinaa tarjolla, lähdetkö mukaan?”. ”Ei ole tarvetta sellaiselle” -Juho vastasi ja meni majoituspaikkaan. Seuraavana yönä JR 54:n miehet olivat menneet viinakauppaan ja panneet oman kaupan pystyyn. ”Sitä varten vaan, kun upseerit saivat juoda hotellissa viinaa vapaasti ja miehistö ei saanut mitään” -Juho toteaa ja muistelee, että ainoat rangaistuksen saaneet olivat vääpeli ja kersantti, mutta miehistöä ei rangaistu.

Kajaanista joukot siirtyivät Uhtuan suuntaan ja sieltä edelleen Paateneen. Kelirikon takia huolto ei muutamaan päivään toiminut ja leipä ja liha alkoivat loppua. Yksi hevonen meni miinaan ja käskyn mukaan se teurastettiin ja lihat keitettiin keitoksi yhdessä ohraryynien kanssa. Paatenessa järjestettiin myös tanssit kylän tyttöjen kanssa. Juho huomasi nurkassa leipälaatikon. Hän komensi miehet riviin leipälaatikon eteen ja yhden kuljettamaan vaivihkaa leivät telttaan.

Muutaman päivän päästä jatkettiin kohti Uhtuaa, Vansjärveä ja Karhumäkeä. tässä vaiheessa oltiin jo asemasodassa, jota käytiin lähinnä puhdetöitä tehden ja rusketusta tykkirasvan avulla hankkien. Välillä ammuttiin muutama laukaus, jotta vihollinen tietäisi joukkojen olevan paikalla.

Asemasodan aika alkoi kuitenkin pitkästyttää kersantteja ja osa heistä haki taistelukouluun Vaasaan. Sinne he myös pääsivät elokuussa 1942. Vuoristoa kuitenkin alkoi touhu epäilyttää. Kenttä AU:n tehtävät eivät kiinnostaneet, sillä olisi pitänyt sitoutua kahden vuoden palvelukseen sodan jälkeen. Niinpä Juho anoi eroa koulusta ja palasi 30.9. takaisin omaan yksikköönsä. Asemestarin sairastuttua hän sai komennuksen tämän tehtäviin esikuntapatteriin E/I/KTR14.

Ihantalaan

Vihollisen suurhyökkäyksen alettua kesällä 1944 tuli määräys siirtyä marssimalla Kontupohjaan. Siellä joukot ja kalusto autoja lukuun ottamatta lastattiin junaan, mutta määränpäätä ei kerrottu. Seuraavana päivänä oltiin Juustilassa, joissa juna purettiin. Siellä majoituttiin taloihin, joista ensin ajettiin taisteluita karkuun lähteneistä pois. Kohta marssittiin kohti Ihantalaa, jossa olikin kunnon rähinä.

Ihantalassa tykistö oli porrastettu siten, että ensin oli KTR 14:n kevyet tykit, sitten haupitsit. Sen jälkeen oli raskaampi tykistö ja saksalainen raskas tykistö. Ja siellä ammuttiin paljon. Juhokin muistaa heidän ampuneen yli 30 000 laukausta. Ammuksia riitti niin paljon, kuin tarvittiin. Sanottiinkin, että käytettyjen norjalaisten 75 mm tykkien ammukset eivät lopu kesken. Vihollinen saatiinkin pysäytettyä ja suurhyökkäys laimeni. Eräs lääkintäkersantti pakeni rintamalta ja sanoi lähtiessään olevansa siviilissä ennen muita. Hän jäi kiinni sodan jälkeen Varkaudessa, mutta jouduttiin vapauttamaan, sillä karkurina hän oli Neuvostoliiton ystävä.

Vihollinen ei onnistunut haarukoimaan suomalaisen tykistön asemia tai ammusvarastoja. Vihollisen tuli oli kuitenkin iskevää. Ensimmäisen keskityksen tullessa Juho oli juuri polttelemassa piippua. Hän hyppäsi poteroon ja alkoi ihmetellä osuiko, kun niin kuumottaa. Syylliseksi paljastui kuitenkin kiireessä taskuun laitettu kuuma piippu. Kyllähän tulitus pelotti, mutta toiminnan alkaessa pelko haihtui. Juho toimi esikuntaportaassa, joten hänen yhteytensä etulinjaan ei ollut kovin tiivis.

Lähellekin vihollinen osui. Ihantalassa Kekin kartanon kellari oli esikuntapatterin paikkana. Vieressä oli karjakeittiö, jossa miehet pelasivat korttia, kun kranaatti tuli rakennuksen seinään ja miehille kiire. Kyseessä oli vihollisen harhalaukaus. Muutenkin vihollisella oli tapana ampua hajalle, kun suomalaiset pyrkivät ”Nenosen kaavan” mukaan keskittämään tulen yhteen paikkaan.

Sattumia matkan varrelta

Ase- ja a-tarvike Au ei ollut sodan aikana sidottuna yhteen paikkaan, vaan tehtävä oli aika väljää. Siksi Juhokin joutui välillä partionjohtajaksi haravoimaan parin tykkimiehen kanssa maastoa vihollisen partioiden varalta. Varsinkin sodan alussa tätä partiointia tapahtui usein.

Erään kerran Juho joutui viemään lääkäriin erään tykkimiehen. Tämä oli puukottanut hengiltä muonituskersantin. Juho oli korsussa, kun kersantti tuli ovesta sisään ja sanoi: Jeri perkele löi. Hän kaatui Juhon syliin ja paikalle kutsutut lääkintämiehet totesivat hänet kuolleeksi. Seuraavana päivänä selvisi, kuka Jeri oli. Hänet piti viedä lääkäriin, sillä hän väitti, että kersantti oli potkaissut häntä munille. 10 km matka tehtiin ratsain, Juho varustautuneena pistoolilla ja Jeri vapaana toisen hevosen selässä. Jeri jäi sotapoliisin huomaan ja hänen kerrottiin saaneen neljän vuoden vankeustuomion taposta. Hän kuitenkin tuli jo vuoden kuluttua rintamalle vapaaehtoisista vangeista koottuun Mustan nuoleen (Erillinen pataljoona 21). Tapettu kersantti oli tarkoitus haudata sankarihautaan, mutta hautaus peruttiin ja hänet haudattiin siviilihautaan sillä hän ei ollut sankarivainaja vaan henkirikoksen uhri.

Mustan nuolen porukan kuultiin kerran keittäneen pontikkaa. Sieltä saatiin mallia ja maistiaisia, eikä aikaakaan, kun Juho ja toinen kersantti laittoivat rankin tulemaan. Tarkoituksena oli saada matkaevästä perääntymisvaiheeseen, mutta perääntymiskäsky tuli liian aikaisin. Näin rankki jäi naapurin ihmeteltäväksi.

Lappiin

Jatkosodan päätyttyä oli edessä vielä yksi koitos, kun joukot komennettiin Lappiin. Vaikka matkan varrella käytiin Ristijärvellä, Hyrynsalmella, Rovaniemellä, Sodankylässä ja Ivalossa, ei saksalaisiin saatu tykistöllä tulikosketusta. Lokakuun alussa 1944 Juho ylennettiin ylikersantiksi. Kaikki asesepän toimintaan kuuluvat varastot oli Sodankylässä ja Juhokin oli siellä, kun tuli määräys lähteä siviiliin. Edessä oli marssi Tervolaan. Tervolassa ollessa Juho sai tiedon isänsä kuolemasta ja hän pääsi lähtemään lomalle. Loman päättyessä hän meni esikuntaan Jyväskylässä ja kysyi, pitääkö hänen palata takaisin Lappiin, kun yksikkö muutenkin on tulossa etelään. Ei tarvinnut, vaan Juho jäi kotiin odottelemaan virallista siviiliin pääsyä marraskuussa.

Siviiliin

Siviilissä odottivatkin uudet haasteet. Juho tapasi tulevan vaimonsa jo kauppa-apulaiskoulussa vuonna 1934. Kihloihin mentiin loman aikana vuonna 1942 ja naimisiin juhannuksena 1943. Juhon yksikössä oli tapana, että naimisiin menevälle lainattiin yksikön siisteimmät vaatteet, Juhon pussihousut ja saappaat, sekä Riikkolan takki ja lakki. Ensimmäinen lapsi syntyi joulukuussa 1944. Kaikkiaan perheeseen syntyi viisi poikaa ja yksi tyttö.

Juho oli siirtynyt töihin Tykkitehtaalle 1938. Koska tykkitehtaan työntekijät katsottiin valtion virkamiehiksi, Juhonkin palkka juoksi koko armeijan palveluksessa vietetyn ajan, kaikkiaan 4 vuotta 4 kuukautta. Työt jatkuivat 1.12.1944 ja  hän työskenteli metallijyrsijänä 35 vuotta. Työnjohtajaopiston jälkeen hän toimi työnjohtajana vielä kahdeksan vuotta, ennen jäämistään eläkkeelle tammikuussa 1981. Juho on myös toiminut aktiivisesti AY- liikkeessä sekä politiikassa ja hänellä on pitkäaikainen mieskuoroharrastus. Rintamaveteraanien toimintaan hän liittyi 1979 ja on toiminut Jyväskylän osaston puheenjohtajana.

 

H R

Kirjoitus perustuu Juho Vuoriston haastatteluun 24.1.2012 sekä Juhon omaan kirjoitukseen vaiheistaan.

Haastattelijat

H R

J R

©2017 Tourulan Kivääritehtaan Perilliset ry - suntuubi.com