Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Suomen panssarilaivat

Osa2: Alusten rakenne

Runko

Panssarilaivojen päämitat olivat: suurin pituus 93,00 m, suurin leveys 16,86 m ja syväys 4,50 m. Alusten uppoama oli 3 900 tonnia. Uppoama ja syväys vaihtelivat sen mukaan, kuinka raskaasti alukset oli lastattu.

Panssarilaivojen runko päätettiin tehdä niittaamalla. Hitsausta oli kyllä jo käytetty laivojen rakentamiseen, mutta tekniikka oli vielä uutta ja epävarmaa eikä soveltunut käytettäväksi kaikkien teräslaatujen kanssa. Esim. japanilaisen risteilijä Mogamin hitsaamalla tehdyt saumat jouduttiin myöhemmin uusimaan niittaamalla.

Alukset olivat sileäkantisia, eli kansi jatkui keulasta perään yhtenäisenä ilman porrastuksia. Yläkannen pitkittäiskaarevuus, eli ”ketka” oli muotoiltu siten, että perästä keskilaivaan suorana ulottunut kansi alkoi keulaan mennessä kohota siten, että keulassa se oli puolitoista metriä perää korkeammalla. Keulan muotoilussa näkyy pyrkimys jäänmurtokykyyn sekä keulakannen pitämiseen kuivana aallokossakin. Tämä oli yleinen kehityssuunta maailmalla, missä vielä ensimmäisen maailmansotaan tultaessa alusten keula ja kyljet olivat usein suorat ja pystyt, mikä aiheutti veden tulvimisen kannelle aallokossa tai vauhdissa. Perä oli niin kutsuttu risteilijäperä, eli sotalaivoissa yleisesti käytetty terävän mallinen perä.

Neljä kantta

Aluksen rungossa oli neljä kantta. Alimpana oli tankkikansi, sen yläpuolella välikansi, pääkansi ja ylä- eli sääkansi. Rungon sisään muodostui siis kolme kerrosta. Kerrosjakoa rikkoi se, että järeiden tornien alustat ulottuivat pohjaan saakka ja konehuoneet tankkikannelta pääkanteen. Alukseen oli alun perin suunniteltu kaksoispohjaa, joka ulottuisi aina vesirajan yläpuolelle, mutta loppujen lopuksi se kattoi vain torpedolaipioiden väliin jääneen n. 10 metriä leveän osan aluksen pohjaa.

Varsinaisen pohjalevytyksen ja tankkikannen välinen tila oli jaettu tankeiksi kutsutuiksi lokeroiksi, joissa säilytettiin öljyä ja vettä. Tästä tuli myös tankkikannen nimi. Tankkikannella oli käytössä vain torpedolaipioiden välinen suojatila, josta suurimman osan veivät konehuoneet. Tankkikannella konehuoneiden välissä sijaitsi noin kolmen metrin levyisessä tilassa alusten ”aivokeskus”. Siinä oli keulasta lukien taistelukeskus, merenkulkukeskus, radiokeskus, pumppuhuone, jossa oli myös suojavahtikeskus, sekä koneiston kytkinhuoneet. Lisäksi tankkikannella oli järeän tykistön ammusvarastot.

Välikansi oli omistettu erilaisille varastoille. Ammusvarastoista välikannella olivat järeän tykistön hylsyvarastot sekä keskiraskaan tykistön keula- ja peräjaostojen panossäiliöt (panos = ammus ja hylsy yhdessä). Lisäksi esim. liha- ja perunakellarit, suutarin ja räätälin työhuone sekä arestikoppi sijaitsivat välikannella. Suuri osa välikannesta oli kuitenkin konehuoneiden käytössä. Välikannen tilat olivat kokoisuudessaan kylkipanssarin suojassa. Lisäksi keskiosaa suojasivat sivuilta torpedolaipiot. Ylhäältä välikannen keskiosaa suojasi yläkannen 15mm levyn lisäksi pääkannen 30mm panssarilevystä tehty keskiosa.

Pääkantta suojasi noin metrin korkeuteen yltänyt kylkipanssari, sekä 15mm yläkansi. Pääkansi oli varattu hyvin pitkälti asuintiloiksi. Asunnon sijainti ja laatu olivat riippuvaisia asukkaan sotilasarvosta. Purjelaivakauden perintönä arvokkain paikka oli aluksen perä ja miehistön tilat löytyivät keulasta. Asuminen panssarilaivoissa oli ahdasta. Alusten asuintilat oli alun perinkin suunniteltu hyvin tilaa säästäen. Alkuperäisen suunnitelman mukaan alusten miehistö piti olla 329, mutta majoitettavien määrä lisääntyi koko ajan, esim. ilmatorjuntatykkien laitteistojen vaatiessa uutta miehistöä. Ilmarisella olikin sen tuhoutuessa 403 henkeä ja Väinämöisen miehistön vahvuus oli sodan lopussa 388 henkeä.

Koko pääkannen keulaosa oli jaettu kahdeksaan skanssiin, joista kaksi oli varattu alipäällystölle. Alipäällystön skanssit olivat pienempiä ja niihin mahtui noin 15 miestä. Miehistön skansseihin oli majoitettuna 50 miestä. Skanssit olivat päivisin oleskelu- ja ruokailutiloina ja varustettu pitkillä pöydillä. Yöksi pöydät nostettiin sivuun ja tilalle viritettiin riippumatot. Myöhemmin riippumatot korvattiin puisilla kerrossängyillä. Yläkannen kaarevuudesta johtuen tilojen korkeus oli noin yli kolme metriä, kun se muualla oli pari metriä. Miehistön sosiaaliset tilat olivat myös ahtaat. Keulaan oli majoitettuna noin 300 miestä, mutta wc:t oli kymmenelle, pesutilat neljälletoista ja suihku neljälle. Makean ja lämpimän veden saamisessa oli erityisesti sodan aikana ongelmia. Makean veden kuljettaminen 400 hengelle aluksen ankkuripaikkoihin oli hankalaa. Kylmää merivettä oli tosin aina riittävästi saatavana.

Keskilaivasta perään päin oli kaksi käytävää, joiden varrella olivat erikoismestareiden ja upseerien messit sekä asuintilat. Messien sisustukseen kuului pöytien ja tuolien lisäksi sohvia ja kuuluipa upseerimessiin pianokin. Pianoja tosin ei valtio kustantanut, vaan upseerimessit kustansivat ne omin varoin. Tästä syystä Väinämöisen piano ei mennyt laivan mukana Neuvostoliittoon, vaan se vietiin Pansion meriupseerikerhoon Turussa.

Asukkaiden sotilasarvon noustessa perää kohti, nousi myös majoituksen taso. Erikoismestarit joutuivat vielä tyytymään neljän hengen hytteihin. Upseereilla oli jo yhteisessä käytössä kaksi kylpyammettakin, mutta omaa ammetta ei ollut kuin amiraalilla.

Viimeisenä perässä oli amiraalin salonki ja sitä ennen oikealla puolella amiraalin asunto, eli päivä- ja makuuhytit sekä kylpyhuone. Sen vastapäätä olivat päällikön asuintilat, joissa oli päivä- ja makuuhytti.

Panssarilaivojen kannet. Kylkipanssarin yläreuna erottuu hyvin. TakTT:n ylin 
osa etäisyysmittareineen puuttuu.

Kansirakenteet

Kansirakennelman alimmassa kerroksessa, yläkannella, oli sijoitettuna alusten keittiö- ja leipomotiloja. Upseereille, erikoismestareille ja miehistölle oli omat keittiöt, leipomo oli yhteinen. Taikinakoneen kertatäyttö oli 60 kg ja puuroa varten oli kolme 250 l kattilaa. Yläkannelta löytyivät myös kanttiini ja laivatoimisto. Maston kummaltakin sivulta löytyivät yläkannen sivuilla olleiden 105 mm tykkien (jaokset 2 ja 3) ammuseteiset, joihin panokset tulivat hissillä alhaalta. Perässä oli kadettien yhteismajoitus.

Seuraavassa kerroksessa siltakannella oli etummaisena 105 mm tykkien kaksoislavetti (jaos1) ja sen takana tykkien ammuseteinen. Kaulan puolella oli myös aliupseerien skanssi. Siltakannen peräosa oli varattu laivan sairaalalle, jonka takana oli takimmaisten 105 mm tykkien (jaos 4) ammuseteinen ja itse tykit.

Kansirakennelman ylin kerros oli venekansi. Venekannelle oli sijoitettuna radiohytti heti maston etupuolelle. Sen etupuolella oli merenkulkuhytti ja päällikön päivähytti. Niiden edessä oli panssaroitu komentotorni ja sen osana oleva etummainen taistelutorni (EtTT), jonka katolla oli etummainen laivan etäisyysmittareista. Venekannen peräpäässä oli takimmainen taistelutorni (TakTT) omine etäisyysmittareineen.

Tähystäjä komentosillan siivellä. Tähystäjän vieressä näkyy valonheitin
ja märssyn alaosa

Masto ja taistelutornit

Erikoisrakenteinen taistelumasto antoi panssarilaivojen ulkonäölle oman leimansa. Masto oli toteutettu putkirakenteella. Mastojen rakenteille oli tullut uusia vaatimuksia, sillä taisteluetäisyyksien kasvaminen vaati tilaa useammille henkilöille maston märssyssä ja samalla tarvittiin vakaa alusta tulenjohdon laitteille. Panssarilaivojen masto oli melko tarkkaan aluksen keskikohdassa. Putken halkaisija oli noin kaksi metriä. Märssyn kohdalla se jatkui vain kapeana tankona, jonka varassa oli märssyn yläosa. Alhaalla masto jatkui tankkikannelle saakka, josta alkoivat lähes sata askelmaa käsittäneet maston sisäiset portaat. Toki askelmat löytyivät myös maston ulkosivulta.

Itse märssyssä oli kolme kerrosta. Alimpana oli mastoputken etupuolta kiertänyt kapea sukellusveneiden tarkkailuasema. Seuraavana oli kolmisen metriä halkaisijaltaan ollut etäisyysmittariasema ja kuusimetrinen etäisyysmittari. Ylinnä oli ”taistelumärssy”, joka oli sen verran etäisyysmittariasemaa kapeampi, että sen ympärille mahtui kapea kävelytila. Taistelumärssyn katolla oli tulenjohtojärjestelmään kuuluneen keskustähtäimen joka suuntaan kääntyvä kiikariosa. Kaikki kolme märssyn tilaa olivat tavallista levyrakennetta, eivätkä ne olleet panssaroituja.

Märssyn yläpuolella oli vielä puinen antennimasto. Maston korkeus vesirajasta keskustähtäimeen oli 30 metriä ja antennimaston huippuun 38,75m. Maston korkeus antoi märssyssä olleelle etäisyysmittarille periaatteessa 30 km näkyvyyden 10 metriä korkeaan maaliin. Joskin mittarin tarkkuus alkoi kärsiä jo 20 kilometrin tietämillä.

Aluksessa oli kaksi taistelutornia, etummainen (EtTT) ja takimmainen (TakTT). Etummaiseen oli käytännössä keskitetty aluksen merimaaliammunta ja takimmaiseen keskiraskaan tykistön ilmatorjunta-ammunta. Etummainen taistelutorni oli pohjaltaan hieman epämuotoinen ympyrä, jonka halkaisija oli noin viisi metriä. Rakennelman keskeltä kohosi vielä 2 X 3 metrin laajuinen osa metrin verran muuta korkeammalle. Koko rakennelman korkeus oli 3,8 metriä ja se oli jaettu rautasäleiköllä kahteen kerrokseen. Itse asiassa nimitys ”taistelutorni” tarkoittikin vain korotettua osaa. Muun osan nimeksi tuli komentotorni. Tornin takaosassa oli kuuden metrin etäisyysmittari ja etuosassa tulenjohdon keskustähtäin kiikariosineen. Tornin seinät olivat 120mm panssarilevyä ja niissä oli panssarilasilla suojattuja tähystysrakoja. Komentotornista johti 50mm panssarilevystä tehty metrin levyinen yhteysputki tankkikannen merenkulkukeskukseen.

Taistelu- ja komentotornit olivat tavallaan sisäkkäin, mutta niiden tehtävät olivat erilaiset. Taistelutornista johdettiin järeätä ja tarvittaessa myös keskiraskasta tykistöä ja komentotornista johdettiin aluksen liikkumista.

Takimmaiseen taistelutorniin kuului kiinteä sirpalesuoja, jonka halkaisija oli noin viisi metriä. Varsinainen tulenjohtokeskus oli eräänlaisen suojasylinterin sisällä ja hyrrävakautettu, jotta se pysyi aina vaakasuorassa aluksen liikkeistä huolimatta. Sirpalesuojaa korkeammalle kohosi pari metriä leveä ja korkea rakennelma, jonka sisällä oli neljän metrin etäisyysmittari.

HR

©2017 Tourulan Kivääritehtaan Perilliset ry - suntuubi.com