Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

                      AHLBERG - PISTOOLI

 

Vuoden 1918 sodan jälkeisissä vakiintumattomissa olosuhteissa moni kotimainen yritys pyrki pysyvään liikesuhteeseen puolustushallinnon kanssa.  Eräs näistä oli Turussa toimiva metallialan yritys Ab H. Ahlberg & Co Oy, jonka kanssa sotaministeriön taisteluvälineosasto neuvotteli jo kesällä 1918 mm. konekiväärin lukonosien valmistamisesta.  Elokuun lopulla konetehtaan johtaja insinööri Hugo Ahlberg lähetti taisteluvälineosastolle nähtäväksi pajassaan valmistetun jäljitelmän 7,65 mm:n Browning-automaattipistoolista m / 1910 ja tarjoutui valmistamaan samanlaisia aseita tilauksesta myös sotaväen käyttöön.

Sotaväen tilaus

Taisteluvälineosasto kiinnostui asiasta ja teki 12.09.1918 tilauksen tuhannen aseen sarjasta seuraavin ehdoin:

-  mallina olleeseen pistooliin n:o 24192 nähden aseen piipun tuli olla pitempi ja työn huolellisempaa,

 -  ensimmäisen 30 kappaleen erän tuli olla valmiina seitsemän viikon kuluessa tilauksen hyväksymisestä.  Tästä toimitusten tuli jatkua siten, että koko 1.000 kappaleen erä on valmiina viiden kuukauden kuluttua tilausvahvistuksesta,

 -  kauppahinta 200 mk aseelta maksetaan välittömästi vastaanotetun erän hyväksymisen jälkeen edellyttäen, että sovitussa aikataulussa pysytään.

Lisäksi pyydettiin pistoolien kappalehintaa alentamaan siinä tapauksessa, että tilattava määrä nostetaan 3.000 kappaleeseen.

Ahlberg hyväksyi tilausehdot vielä syyskuun kuluessa ja ryhtyi valmistelemaan tuotantoa koko sarjan valmistumisen takarajana huhtikuu 1919.

Marraskuussa sotaministeriö määräsi tuotannon valvomiseksi, että jokainen ase tuli numeroida ja vaati selvityksen numerosarjoista sekä toimituksista mahdollisesti väliltä puuttuvista numeroista.

  Jo pian ilmeni, ettei sovitussa aikataulussa kyetty pysymään.  Kun ensimmäisten 30 pistoolin olisi pitänyt olla tilaajalla jo marraskuussa 1918, odotettiin lähetystä vielä vuodenvaihteen jälkeenkin.

Toimitukset alkavat

Helmikuun alussa 1919 Taisteluvälineosasto sai Ahlbergin konepajalta postipakettina ensimmäiset kaksi näyteasetta, sarjanumeroiltaan 105 ja 106.  Pistoolit olivat kuitenkin vielä sinistämättömiä, koska konepajalla ei ollut tiedossaan tähän sopivaa menetelmää.  Saatekirjeessä mainittiin, että insinööri Östman oli luvannut välittää sinistämisen asemestari Löfin tehtäväksi.  Mikäli jälki olisi hyvä, sovellettaisiin samaa menetelmää myös jatkossa valmistuviin aseisiin.

Samalla kerrottiin myös, että sopivien jousien löytyminen patruunalippaisiin oli osoittautunut odotettua hankalammaksi.  Niitä oli väliin suunniteltu hankittavaksi Ruotsista, mutta jo pitkään vireillä olleen kaupan tuloksena odoteltiin Saksasta nyt tuhannen kappaleen erää aivan uusia patruunalippaita.

Kuvaavaa Ahlbergin kokemille vaikeuksille oli, että lippaiden tuontikin kaatui sittemmin kauppapoliittisiin lupa-asioihin.  Kallista aikaa jouduttiin uhraamaan jo kertaalleen epäonnistuneiden lipasosien uudelleensuunnitteluun.

Näin ollen vasta helmikun 1919 lopulla Taisteluvälineosasto sai varsinaisesta sarjatoimituksesta 70 kpl valmiita pistooleja vastaanottotarkastuksiinsa.  Aseiden sarjanumerot olivat väliltä 40 - 185, mutta eivät yhtäjaksoisesti, koska valmistaja oli ilmeisestikin kiireessä valinnut lähetykseen vain suoralta kädeltä kuntoon saadut kappaleet.  Näistä jouduttiin koeammuntojen perusteella tarkastuksissa kymmenen hylkäämään ja palauttamaan valmistajalle.  Useiden muidenkin kohdalta merkattiin pöytäkirjoihin huomautuksia mm. sinistyksen heikosta laadusta, lippaiden vioista ja vaihtokelvottomuudesta sekä aseiden käsiteltävyyttä vaikeuttavasta viimeistelyn puutteesta.

Maaliskuussa saatiin seuraava 58 aseen erä, joista vastaanottotarkastuksissa hylättyinä palautettiin kymmenen.  Toimitukset jatkuivat samansuuruisina myös huhti- ja toukokuussa.  Hylättyjen osuus pysyi näidenkin osalta melko suurena.  Yleisimpinä hylkäämisperusteina olivat huono sinistys ja hylsynpoistoviat.  Vasta kesäkuussa, jolloin sarjanumerot nousivat päälle 600:n, laatu selvästikin parani ja hylkäysprosentti laski huomattavasti.

Tuotanto tyrehtyy

Rauhoittaakseen viivästymisten vuoksi kärsimättömäksi käynyttä Taisteluvälineosastoa Ahlberg ilmoitti toukokuussa, että koko tilattu 1.000 pistoolin erä on koneistuksen osalta valmis, mutta kokoonpano- ja viimeistelytöiden vievän vielä aikansa.  Samalla hän kertoi laskeneensa pistoolituotannosta yhtiölle aiheutuneita kuluja ja totesi kaupan koituvan sovituilla hinnoilla itselleen tappiolliseksi.  Siksi hän halusi tunnustella maaperää jo alussa puheena olevalle lisätilaukselle, mutta aiempaa 30% korkeammalla hinnalla.  Firmallaan jo olevan tuotantovalmiuden hän katsoi hinnankorotuksen arvoiseksi.

Ministeriö ei kuitenkaan enää ollut erityisen kiinnostunut Ahlbergin pistooleista ja ilmoitti paluupostissa, ettei jatkotilausta tulla tekemään.  Epävarman laadun ja toimitusten viivästymisen ohella päätökseen vaikutti ilmeisesti se, että samanaikaisesti oltiin Ranskan sotaministeriöltä hankkimassa 10.000 kappaleen erä 7,65 mm:n pistooleja huomattavasti edullisemmalla hinnalla.  Ahlbergin epäonnistuminen pysyä sovitussa toimitusaikataulussa antoi Taisteluvälineosastolle muodollisen syyn lopettaa tilaukset ensimmäisen sarjan jälkeen.

Kesäkuun 17. päivänä 1919 Ahlberg lähetti Taisteluvälineosastolle erittäin katkeransävyisen ja suurta pettymystä ilmentävän kirjeen.  Siinä todettiin aluksi, että sopimuksesta vielä toimittamatta olevat aseet, noin 300 pistoolia, ovat enää vain kokoonpanoa ja sinistämistä vailla.

Lisäksi hän kertoi odottaneensa ministeriöltä suurempaa ymmärtämystä kotimaista asetuotantohanketta kohtaan ja ilmoitti hinnoitelleensa ensimmäisen tarjouksensa kannattavuusrajaa alemmaksi ottaen myöhemmän jatkotilauksen jo tuolloin laskuissa huomioon.

Tästä eteenpäin sopimusosapuolten välit viilenivät ja muuttuivat sangen muodollisiksi.  Ahlbergin katkeruutta lisäsi jatkotilauksen kariutumisen ohella se, että ministeriö piti edelleenkin tiukasti kiinni ensimmäisen sopimuksen ehdoista eikä suostunut katsomaan läpi sormien Ahlbergin varsin ymmärrettäviä vaikeuksia saada aseet laatuvaatimuksia vastaaviksi.

Säilyneiden asiakirjojen perusteella näyttää ilmeiseltä, että sotaministeriö ei sopimukseen vedoten ottanut vastaan eikä myöskään maksanut läheskään koko tilaamaansa 1.000 aseen määrää laatuvikojen ja umpeutuneiden toimitusaikojen vuoksi.  Ahlberg sai hankkeesta pahasti takkiinsa ja tappioita tasoittaakseen myi kokoonpantuja pistooleja myöhemmin suojeluskunnille sekä muille viranomaisille.  Osa aseista päätyi poliisivoimille, joiden varastoista Ahlberg-pistooleja palautettiin puolustusvoimien varikoihin sotien jälkeen.  Kesäkuussa 1952 siirrettyyn erään sisältyi 34 Ahlberg-pistoolia numeroväliltä 01 - 1258.

Myöhemmät vaiheet

Suomen puolustusvoimien ja yleensä valtion käytössä Ahlberg-pistooleja oli 1960-luvulle asti.  Sotien aikana suurin osa sekalaisista 7,65 mm:n automaattipistooleista oli kotijoukkojen käytössä jaettuina huoltomuodostelmille sekä liikenne- ja järjestyskomennuskunnille.

Sotien jälkeen Ahlberg-pistooleja on ollut myös poliisin varausaseina ja puolustusvoimien varastoissa.  Huonokuntoisia on varaosien puutteen vuoksi romutettu normaalin huoltokierron yhteydessä.

Puolustusvoimien käytöstä nimike 765 PIST AHLBERG poistui vuosina 1965 - 1971, kun viimeiset jäljellä olleista 125 aseesta myytiin henkilökunnalle keräilyesineiksi ja heikkokuntoisimmat romutettiin.

Ahlberg-pistoolia varten ei tiettävästi ole ollut muita erillisiä lisävarusteita kuin varalippaat.  Sotilaspalveluksessa asetta on kannettu armeijan yleismallia olevissa 7,65-pistoolin koteloissa.

Suomen asehistoriassa Ahlberg-pistoolien valmistus muodostaa lyhyen mutta kiintoisan episodin.  Maassamme ei koskaan tätä ennen eikä sen jälkeen ole tehty toista vakavasti otettavaa yritystä kotimaisen taskuaseen teolliseksi valmistamiseksi.  Vaikka tulos jäi heikoksi, oli myös tuolloisilla olosuhteilla suuri merkitys aseen kohtalolle.

Jälkipolville säilyneet Ahlberg-pistoolit ovat muistomerkkinä ennakkoluulottomasta ja rohkeasta yksityisyritteliäisyydestä aikana, jolloin Suomen aseteollisuus loi perustaansa.

 

I H

Lähteet: 

 Markku Palokangas:  Sotilaskäsiaseet Suomessa 1918 - 1988

 

©2017 Tourulan Kivääritehtaan Perilliset ry - suntuubi.com