Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Upinniemi – Porkkala – Hanko

Matkakertomus

 

Tourulan Kivääritehtaan perilliset ry:n ensimmäinen sotahistoriallinen tutustumismatka tehtiin Suomen historian ja kansainvälis- ja sotilaspoliittisen aseman kannalta erittäin merkittävälle Suomenlahden rannikolle. Porkkalan ja Hangon kohdalla Suomenlahti on kapeimmillaan ja näiltä kohdin vuosisatojen ajan pyritty kontrolloimaan meriliikennettä Pietarin suuntaan. Itsenäisen Suomen aikana molemmat alueet ovat olleet Neuvostoliiton vuokra-alueita ja ovat siten suoraan vaikuttaneet Suomen strategiseen ja poliittiseen asemaan.

Upinniemi

Reissu aloitettiin aikaisin perjantai-aamuna. Menomatkan aikana saatiin esitelmien muodossa tietoa vierailualueen majakoista ja pookeista Suomenlinnasta Bengtskäriin, sekä Porkkalan historiasta. Kymmenen maissa oltiinkin jo Upinniemen portilla, jossa tavattiin vierailumme opas, Suomenlahden meripuolustusalueen tiedottaja Sari Salmi. Vierailun aluksi tutustuttiin merivoimien tehtäviin ja yleiseen tilanteeseen Suomenlahdella. Esittelyn ja vilkkaankin keskustelun jälkeen kutsuikin ruokala ja vieläpä sen henkilöstöpuoli.

Maittavan lounaan jälkeen matka jatkui sotasatamaan, jossa nähtiin mm. uusi öljyntorjunta- ja monitoimialus Louhi. Ohjuslaivueen laiturilla matkalaisia odotti Ohjusvene Hanko ja tämän försti, yliluutnantti Korhonen. Yliluutnantti Korhosen johdolla tutustuttiin merivoimiemme iskukykyisimpään kalustoon. Polttoainetankeissa ei sentään päästy käymään, mutta muutoin alukseen tutustuttiin perin pohjin. Tutuksi tulivat niin majoitus- kuin ruokailutilatkin. Myös aluksen konehuone, komentosilta ja siltakansi esiteltiin tarkoin. Ainakin itselleni ensimmäistä kertaa pääsimme tutustumaan myös aluksen ilmatorjuntaohjustiloihin sekä taistelukeskukseen. Jatkuvasti päivitettävä huipputeknologia, jota käyttävät huippuosaajat, on varsin vaikuttava ilmestys. Varsinkin taistelukeskus viestintävälineistöineen, suurine näyttöruutuineen ja työasemineen herättää kunnioitusta siellä työskenteleviä kohtaan.

Kauniin aluksen jäätyä taakse oli vuorossa varuskunnan alueen kiertoajelu, joka päättyi vielä ohjusvenettäkin kauniimpaan Merikappeliin. Kappelin muoto ja sijainti tekevät siitä jotakin ainutlaatuista, joka lähes mykistää kävijän. Valitettavasti arkeen oli palattava, mutta pehmeä lasku suoritettiin sotilaskodin kautta. Sitten olikin jo aika sanoa näkemiin Sari Salmelle ja Upinniemelle ja suunnata auto uusiin seikkailuihin.

Porkkala

Upinniemen portilla ryhmää odottikin jo Berndt Gottberg, Porkkalasta kaiken tietävä opas. Porkkalan kierroksen ensimmäinen tutustumiskohde oli Kirkkonummen kirkko. Kirkolla tavattiin myös matkastamme juttua tekevä Olli Toivanen Kirkkonummen sanomista. Kirkon arvokkaat lasimaalaukset ovat taiteilija Lennart Segerstålen käsialaa. Kun Segerståle oli sodan jälkeen evakuoimassa kirkon taideaarteita, hän piirsi venäläisille uuden alttaritaulun. Siltä varalta, että taulun kuva ei puhuisi puolestaan, hän kirjoitti siihen venäjäksi ”Jeesus Kristus kaikkien kansojen Vapahtaja”. Hieman provosoiva piirros käskettiin tuhottavaksi, mutta suomalainen upseeri päätti piilottaa sen kotiinsa. Kirkoon se palasi 1980. Kirkko toimi vuokra-aikana monitoimitalona, mutta tarinat käytöstä hevostallina eivät pidä paikkaansa. Kirkon koko sisusta oli uusittava vuokra-ajan jälkeen, eikä hautausmaistakaan paljoa jäljellä ollut, sankarihaudasta ei kiveäkään.

Kirkolta matka jatkui Pikkalan kartanolle. Siellä seuraamme liittyi kartanon isäntä Thure Lindeberg, joka kertoi pihamaalla tehdyn kierroksen aikana kartanon vaiheista ja etenkin sen tilanteesta vuokra-aikana. Kartanon pihalla näkyy edelleen panssarivaunujen uria ja kartanon sisältä löydettiin useita tulipalon alkuja. Venäläisillä oli tapana rakentaa tulisijat suoraan puulattioille. On siis suorastaan ihme, että kartano selvisi vuokra-ajan.

Pikkalan kartanolta siirryttiin Sjundbyn linnaan. 1560-luvulla rakennettu linna on kuulunut monille aatelissuvulle. Adlercreutzin suku on pitänyt linnaa hallussaan 300 vuotta lukuun ottamatta vuokra-aikaa. Linna oli remontoitava täysin vuokra-ajan jälkeen. Venäläiset olivat jopa tehneet yläkerran lattiaan reikiä, joista oli ulostettu välikattoon, kunnes se romahti. Kartanon suuret upeat uunit olivat sisältä lähinnä tiilimurskaa ja ne voitiin pelastaa vain muuraamalla ne umpeen. Kartanon asehuoneesta löytyy mm. Tampereella 13 –vuotiaana kaatuneen Onni Kokon Arisaka m1905 karabiini.  Yleisölle osittain auki oleva linna suorastaan huokuu Suomen historiaa ja sen eri vaiheita.

Seuraavana kohteena oli vuokra-ajasta kertova Igor- museo Degerbyssä. Museo sisältää paljon alueelta löytynyttä esineistöä. Oman osansa on myös saanut ”maailman pisin tunneli”, käytäntö, jossa suomalaisten junien ikkunat suljettiin luukuin. Museossa on myös runsaasti valokuvia vuokra-ajasta. mikä hienointa, kuviin liittyy tarinat, tarinat, jotka oppaamme Berndt Gottberg osasi kertoa.

Saavuttaessa kierroksen viimeiselle kohteelle, Grefvaksen bunkkerille, oli kaikille selvää se suuri välinpitämättömyys ja huolimattomuus, jolla vuokraajat tukikohtaansa suhtautuivat. Gottbergin mukaan yksi suuri syy Porkkalan aikaistetulle palauttamiselle oli se, että kaikki rakennukset, niin suomalaisilta jääneet kuin venäläisten rakentamatkin, oli saatu kymmenessä vuodessa sortumispisteeseen.

Torpin kautta Hankoon

Viimeinen perjantain tutustumiskohde oli Torpin tykit- museo. Yksityiseen museoon on kerätty tavaraa jo kolmessa sukupolvessa. Ajokuntoiset ajoneuvot, kymmenet tykit, aseet ja laaja muu esineistö takasivat mielenkiintoisen tuokion. Tuokio olikin jäädä hieman kesken, mutta Hankoon oli jo lähdettävä.

Ilta kahdeksalta Hankoon saapuneita matkaajia odotti hotelli Villa Maija sekä ravintola Wanha Postenin erinomainen illallinen.

Lauantai Hangossa

Lauantai-aamu valkeni yhtä aurinkoisessa säässä, josta oli saatu nauttia jo perjantaina. Hangon kaunis kaupunki ja merenranta kylpivät auringossa, kun ryhmämme saapui kauppatorille. Kauppatorin menoa ehdittiin hämmästellä hetken aikaa, ennen kuin oppaamme Marketta Wall saapui ja ensimmäinen Hangon kierros saattoi alkaa. Kierroksen aikana tutustuttiin Hangon satamaan ja kaupunkiin, sekä niiden historiaan. Lisäksi tutustuttiin paikkoihin, joissa Mannerheim vietti aikaa ja toimi asuessaan kaupungissa.

Kierroksen aikana käytiin myös tutustumassa venäläisen Hangon vuokra-aikana rakentamaan järeän 305mm rautatietykin asemaan. Sattumalta pohjasta löytyi ainakin oppaaltamme aiemmin huomaamatta jääneet jalanjäljet, jotka ovat voineet jäädä betoniin vain rakentamisvaiheessa. Liekö siinä Sergei harpponut. Aivan tykin aseman lähellä sijaitsee venäläisten hautausmaa. Hautausmaalla oli vielä seppele voiton päivän juhlallisuuksista. Hangon kaupungin asukkailla on vaikeuksia ymmärtää, miksi Hangon kaupunki kustantaa illallisen Venäjän edustajille voiton päivän kunniaksi.

Aamupäivän kierros päättyi Hangon museoon, jossa tutustuttiin Th. Norlingin maalauksiin laivoista, jotka ovat tavalla tai toisella jättänet jälkensä historiaan. Maalaukset esittivät laivoja ensimmäisestä talvilaiva Expressistä Junnu Vainion laulussaan mainitseman Tornatorin kautta uusimpiin risteilyaluksiin. Museossa on myös autolautta Estonian keulamasto.

Sotahistoriaa Hangossa

Museon jälkeen ryhmä hajaantui omatoimiseen tutustumiseen kaupungin keskustassa. Taisipa väki käydä nauttimassa lounastakin ja hankkimassa matkamuistoja. Iltapäivällä oli vuorossa sotahistoriakierros, joka tosin aloitettiin rauhallisesti vesitornista. Tähän aikaan vuodesta suljettuna oleva vesitorni avattiin vain ryhmäämme varten, joten pääsimme katselemaan upeita maisemia. Merisavu hieman haittasi, mutta näkyihän se Bengtskär siellä. Samalla saatiin ihailla satamasta lähteviä laivoja sekä nuorten purjehduskilpailun veneiden valkoisia purjeita.

Varsinaisella kierroksella mentiin ensin Varisniemeen, jossa on jäljellä rantakallioille rakennettuja ilmatorjunta-asemia. Korkeilla kallioilla näkyvät edelleen louhimisen jäljet, kun kiveä on otettu asemien rakentamiseen. Varisniemen jälkeen vuorossa oli Hangon kylän Kansanpuisto, jossa on myös ilmatorjunta-asemat. Valitettavasti Kansanpuiston asemat on tehokkaasti maalattu spraymaaleilla, mutta asemien rakenne ja muutamat yksityiskohdat, kuten Kupittaan leima tiilessä näkyvät silti hyvin.

Puoli viiden aikaan olikin sitten aika sanoa näkemiin Marketta Wallille ja Hangolle ja suunnata monta tietoa ja kokemusta rikkaampana takaisin Keski-Suomeen. On vain ihailtava oppaiden tietoa ja ammattitaitoa sekä halua palvella näinkin pientä ryhmää. On paljon heidän ansiotaan, että matkasta tuli todella onnistunut.

Siitä kun perjantai-aamuna startattiin, siihen, kun saavuttiin takaisin kotiin, oli matkamittariin kertynyt 983 kilometriä, joista jokainen oli näkemisen arvoinen.

 

HR

©2017 Tourulan Kivääritehtaan Perilliset ry - suntuubi.com